Teksti: Heikki Tarma

Kirkkokadun alkupäässä sijaitsi joensuulaisen tukkukauppiaan ja vaatetustehtailijan kartano. Suuren kauppakartanon oli alun perin rakennuttanut Joensuun Klassisen Lyseon rehtori Gabriel von Pfaler vuonna 1895.

Tontin ensimmäinen omistaja oli suutari Petter Blomman, joka osti tontin vuonna 1858. Hän rakennutti tontille asuinrakennuksen, joka oli lautavuorattu, lautakattoinen, 15 metriä pitkä ja kahdeksan metriä leveä. Talossa oli kuusi huonetta, neljä kaakeliuunia ja keittiöliesi. Asuintalon lisäksi Blomman rakennutti laudasta ulkorakennuksen, missä oli seitsemän liiteriä.

Tontti ja siinä olleet rakennukset määrättiin pakkohuutokaupattavaksi vuonna 1866. Tontin osti kauppias Reinhold Ryynänen 980 markalla. Petter Blomman eli vielä parikymmentä vuotta vaivaisavun varassa.

Reinhold Ryynänen myi tontin samana vuonna kirjanpitäjä Theodor Hoppujeffille 1 000 markalla. Viikon päästä kaupasta Hoppujeff myi tontin talollinen Feodor Tchernieffille 1 300 markalla, joka samana päivänä siirsi tontin omistusoikeuden kirjanpitäjä Johan Tynkkyselle.

Seuraavana vuonna 1867 Tynkkynen myi tontin Wasilei Tchernieffille 1 300 markalla ja seuraavana vuonna Tchernieff myi tontin makasiininmittaaja Mikko Immoselle 1 200 markalla. Immonen asui tontilla muutaman vuoden ja vuonna 1871 hän myi tontin koneenkäyttäjä Matts Lindforsille.

Lindfors korotti asuinrakennusta ja taloon tehtiin eteiskuisti. Rakennus vuorattiin ja maalattiin öljyvärillä. Asuinrakennuksessa olleet uunit korjattiin ja taloa ehostettiin muutenkin. Lindfors rakennutti vielä tontille lautakattoisen ulkorakennuksen, missä oli karjasuoja ja kaksi liiteriä.

Matts Lindfors myi tontin vuonna 1882 pojalleen konttoristi Juhana Lindforsille 2 000 markan kauppahinnasta. Juhana Lindfors myi tontin vuonna 1889 konttoristi Juhana Väyryselle 3 600 markalla, joka jo seuraavana vuonna myi tontin suutari Juhana Hirvoselle.

Hirvonen purki Lindforsin rakennuttaman karjasuojan. Hirvonen kuoli 1900 ja leski Karolina myi tontin Gabriel von Pfalerille 5 500 markalla.

Von Pfaler rakennutti tontille uuden neliön muotoisen asuinkartanon. Talon seuraava omistaja Lyseon rehtori Knut Cannelin laajensi taloa ja rakennutti kulmaan erkkerin ja tornin. Erkkeri oli talon kulmassa ympyrän muotoinen alue, jossa sijaitsi perheen lukunurkkaus. Talo oli 17,5 metriä pitkä, 14 metriä leveä ja 10 metriä korkea. Rakennuksessa oli seitsemän asuinhuonetta, tampuuri, eteinen, ruokasäilö ja keittiö. Taloa lämmitettiin seitsemällä kaakeliuunilla ja leipäuunilla.

Talo siirtyi 1920 Aari Judinille ja vuonna 1925 sen osti vasta perustetun Uuden Apteekin ensimmäinen apteekkari Albert Vuokko.

Vuonna 1935 talo tontteineen siirtyi Vienan Karjalasta kotoisin olleelle tukkukauppias Ivan Dobrininille. Dobrinin muutti sukunimensä vuonna 1932 Juhana Tarmaksi.

Juhana Tarman kuoltua 1953 talo siirtyi hänen pojalleen Eetu Tarmalle. Vuonna 1954 taloon tehtiin peruskorjaus, jolloin kaakeliuunit purettiin ja tilalle laitettiin keskuslämmitys. Myös talon ensimmäiset sisävessat rakennettiin peruskorjauksen yhteydessä. Vinttikerrokseen rakennettiin sauna ja palvelijan huone. Talon toisessa päädyssä oli erillinen kaksi huonetta ja keittiö käsittävä palvelusväen asunto. Se liitettiin pääasunnon yhteyteen 1960 –luvun alussa.

Eetu Tarma myi tontin rakennusliike S. A. Tervo Oy:lle vuonna 1969. Rakennusliike laajensi tonttia ostamalla Papinkadun puolella viereisen tontin ja rakennutti tontille koko varttaalin mittaisen asuinkerrostalon Papinkatu 10.